Siirry sisältöön

Yön pimeimpänä hetkenä ongelmat voivat tuntua mielessä valtavilta monstereilta. Ahdistus painaa rintaa. Mielessä on vain sotkuista sumua, ja tekee mieli huokaista, että tähän ei auta mikään.

Mieli ry:ssä tilastoidaan vuosittain, millaisia hyötyjä soittajat tai chattaajat ovat kokeneet saavansa yhteydenotoista Kriisipuhelimeen, Tukinettiin tai Sekasin-chattiin. Monet kertovat tulleensa kuulluksi ja kohdatuksi, toiset alkavat keskustelun päätyttyä tehdä jotain pahaa oloa helpottaakseen. Joillekin keskustelu antaa uusia näkökulmia. Lukuisat avunhakijat ovat saaneet myös ohjausta eteenpäin. Mitä kaikkea tämä käytännössä tarkoittaa?

Tulin kuulluksi ja kohdatuksi

On oleellista antaa yhteydenottajalle tila kertoa, mikä mieltä painaa, ilman keskeytystä, Mikkelin kriisikeskuksen kriisityöntekijän Kati Stålhand kuvaa. Usein kriisissä oleva tarvitsee erityisesti myötäelämisen sanoittamista.

”Asiakkaalle on usein helpottavaa, kun päivystäjä sanoo ääneen uskovansa, että nyt tuntuu pahalta”, Tukinetissä päivystävä Stålhand sanoo.

Asiakkaalle on usein helpottavaa, kun päivystäjä sanoo ääneen uskovansa, että nyt tuntuu pahalta.

Kuuntelun lisäksi päivystäjän on tärkeä välittää läsnäoloa ja lämpöä.

”Kohdatuksi tulemisen kokemus tulee usein siitä, että päivystäjä on mukana siinä, mistä yhteydenottaja kertoo, kulkee hetken rinnalla ja on hänen puolellaan”, aikaisemmin Sekasin-chatissa työskennellyt Lotta Liimatainen tiivistää.

Kriisityöntekijä Camilla Björkin mukaan joskus vain hengitellään yhdessä, jos asiakas ei heti pysty sanomaan mitään. Valmiita ratkaisuja ei anneta tai yksityiskohtia kaiveta enempää kuin yhteydenottaja itse haluaa.

”Jos esimerkiksi raiskauksen uhri ottaa yhteyttä, hän saa itse kertoa, mikä hänelle on siinä hetkessä tärkeää”, ruotsinkielisessä Kriisipuhelimessa työskentelevä Björk sanoo.

Moni yhteydenottaja kiittää kuuntelusta ja kertoo keskustelun lopuksi, että olo helpottui ja ahdistus väheni. Chatissa ruudulle saattaa ilmestyä sydän.

”Aina sykähdyttää, miten paljon vaikean asian jakaminen voi helpottaa, vaikka tilanne ei ole muuttunut mihinkään”, Stålhand sanoo.

Ryhdyin toimenpiteisiin

Usein olon kohenemiseen ei tarvita mitään suurta. Päivystäjä saattaa kysyä, mitä avunhakija aikoo tehdä puhelun jälkeen: Jaksaisitko käydä suihkussa? Mitä jos lähtisit ulos pienelle kävelylle? Keittäisitkö teetä? Pienen arjen asian tekeminen on iso alku.

”Erään chat-keskustelun aikana sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsinyt asiakas pystyi lähtemään pitkästä aikaa kotoaan kauppaan. Verkon välityksellä päivystäjä oli hänen mukanaan koko kauppareissun ajan”, Liimatainen kertoo.

Moni pohtii, miten mahdottomalta tuntuu puhua läheiselle vaikeasta asiasta. Stålhandin mukaan kynnys madaltuu, kun ihminen on ”harjoitellut” mieltä painavan asian kertomista ensin kriisityöntekijälle.

On tärkeää saada se tunne, että tästäkin asiasta voi puhua.

”Usein chattaaja sanoo, että kerron tästä nyt miehelleni tai otan oman oloni puheeksi lapsen neuvolassa. On tärkeää saada se tunne, että tästäkin asiasta voi puhua”, Stålhand sanoo.

Keskustelun jälkeen voi olla paljon helpompaa varata aika koulupsykologille tai YTHS:n hoitajalle. Joskus keskustelu auttaa tarttumaan omahoito-oppaaseen, tekemään rikosilmoituksen tai tutustumaan uuteen podcastiin tai youtube-videoon.

”Niitäkin tilanteita on, että nuori tarvitsee vahvistusta eropäätökselleen ja ottaa siksi yhteyttä”, Liimatainen sanoo.

Sain uusia näkökulmia

Kun asiakas tulee juttelemaan, ajatukset saattavat olla jumissa ja mieli näköalaton. Kysymyksillä päästään helposti alkuun.

Jos muisti pätkii, unet ovat vähäiset ja ruokahalu kateissa, keho yrittää viestiä jotain.

”Kysyn usein, asettaisitko samoja vaatimuksia samassa tilanteessa olevalle ystävällesi. Entä mitä sanoisit 7-vuotiaalle itsellesi? Tai mitä keho kertoo? Jos muisti pätkii, unet ovat vähäiset ja ruokahalu kateissa, keho yrittää viestiä jotain”, Liimatainen sanoo.

”Nuorille on myös aina hyvä sanoittaa ulkoapäin tulevia paineita. Parikymppinen saattaa ajatella, että kaikki on minun vastuullani ja jos epäonnistun, olen huono ihminen, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa”, Liimatainen lisää.

Monesti ihminen tarvitsee toisen ihmisen apua ja ajatusten vaihtamista nähdäkseen tilanteensa kauempaa: kertomaan, että näin monen asian takia olet väsynyt tai näyttämään, että oman suhteen dynamiikassa saattaa olla henkisen väkivallan piirteitä.

”Jos asiakas kertoo suhteestaan, voin kysyä ehdottaen, onko läheisriippuvuus tuttua. Vuorovaikutuksen myötä soittaja voi huomata, ettei ole aiemmin ajatellut asiaa tältä kantilta”, Björk sanoo.

Joskus on merkityksellistä kysyä, mikä yhteydenottajan elämässä on hyvin.

”Asiakkaalla saattaa tulla mieleen, että onhan minulla yksi hyvä kaveri tai että äidin kanssa tullaan juttuun. Työpaikalla on haastavaa, mutta parisuhteessa menee hyvin. Mitätöimättä ongelmaa on oleellista pysähtyä hyvän äärelle. Niin se vahvistuu”, Stålhand sanoo.

Sain ohjausta eteenpäin

Joskus elämäntilanne on monella tapaa solmussa: on paha olla, ehkä velkaa, harvinainen sairaus tai rikosilmoitus odottaa tekemistä. Päivystäjä voi rohkaista eteenpäin Mieli ry:n kriisikeskusverkostoon, Kelaan, velkaneuvontaan, lastensuojeluun, poliisille, vertaistukiryhmiin tai auttaviin verkkopalveluihin. Jos kyse on harvinaisemmasta asiasta, asiaa voi selvitellä googlen avulla päivystäjän kanssa. Lisäksi päivystäjä voi konsultoida muita kriisityöntekijöitä.

”Voidaan selvittää, löytyykö yhteydenottajan paikkakunnalta kriisikeskusta. Kaikki eivät tiedä, että ympäri Suomea toimivista kriisikeskuksista voi saada maksutonta keskusteluapua ilman lähetettä”, Stålhand sanoo.

Apua kannattaa hakea

Päivystäjät uskovat vahvasti siihen, että yksi keskustelu voi auttaa.

”Kenellekään ei ole helppoa puhua vaikeista asioista. Usein jo sen normalisoiminen helpottaa”, Stålhand sanoo.

Björk on huomannut, että usein käy niin, että puhelun aikana yhteydenottaja löytää ratkaisun itse.

”Kun asiakas pääsee kiinni sisäiseen voimaansa, se kirkastuu, mitä oli itse ajatellut jo ennen puhelua. Kun joku vahvistaa omaa ajatusta, siihen on helpompi luottaa.”

Liimatainen muistuttaa, että jos senhetkinen tilanne ei ole omassa kontrollissa eikä tiedä, mitä pitäisi tehdä, avun pyytämisellä on hyvä aloittaa.

”Jos miettii asioita vain omassa mielessään, perspektiivi kapenee. Keskustelussa valokeila voi kääntyä uusiin vaihtoehtoihin”, Liimatainen sanoo.

TEKSTI: VIIVI VIRTANEN
KUVA: ANDRIK LANGFIELD / Unsplash

Mihin ohjata eteenpäin?

  • MIELI ry:n kriisikeskukset
  • MIELI ry:n Itsemurhien ehkäisykeskus
  • Vertaistukiryhmät
  • Terveyskeskukset
  • Psykoterapia
  • Kela
  • Poliisi
  • Velkaneuvonta
  • FinFami ry (omaisille)
  • Mannerheimin lastensuojeluliitto
  • Seurakunta
  • Digitala kriscentret Valo

Nuoret

  • Perhe tai läheinen
  • Koulun tai opiskelupaikan terveydenhoito
  • Lastensuojelu
  • Onni-verkkovalmennusohjaus
  • SPR:n Suhteellista-verkkoympäristö
  • Nyyti
  • Nuorten kriisipiste (HelsinkiMissio)
  • Ärligt talat -chat

Lahjoittamalla Mielinauha-kampanjaan, 1.4.-30.6. sinäkin voit tukea MIELI ry:ssä tehtävää tärkeää työtä ja kriisiauttamista.

Tue mielenterveystyötä ja lahjoita.

Haloo Mieli! Pidetään susta huolta. Yhtäkään mieltä ei ole tehty kestämään yksin.